Pala sydäntä jäi Guardamariin

Paluusta Suomeen on kulunut kuukausi, arki pyörii niin kuin aina ennenkin tähän aikaa vuodesta. Pipot, hanskat ja isot kaulahuivit on kaivettu esille sekä syysistutukset lyhtyineen laitettu terassille. Puutarhakalusteet ovat vielä pihalla odottamassa niitä kauniita ja kuulaita syyspäiviä, jolloin voisi vielä juoda kupposen kahvia ulkona ja nauttia syksyn upeista väreistä.

Viherrakennus ja puutarhanhoito työt alkavat olla tältä sesongilta loppusuoralla. Muutamat puut vielä kaadetaan ja siistitään asiakkaiden pihoja talvea varten. Luennot, messut, vihersuunnittelu kynäilyt ja ohjelmistot alkavat täyttää arkea. Jotain espanjalaista tarttui kuitenkin iholle niiden kahden kuukauden aikana, josta viisi viikkoa työskentelin tiiviisti Vivero Las Torressa - todos los tiempos, kaikki ajallaan.

Olen oppinut ottamaan rennommin, olla jatkuvasti suorittamatta. Annan tilaa luovuudelle ja hyväksyn aikataulujen venymisen sekä näen selkeämmin viiden vuoden päähän. Juon lasin viiniä lounaalla, jos siltä tuntuu ja katson lasten kanssa toisenkin Pikku Prinssin televisiosta.

Lämpö sekä vieraanvaraisuus, mikä huokui ihmisistä Guardamarin alueella oli käsin kosketeltavaa. Kukaan ei istunut puhelin tai iPad kädessä tai sopinut tapaamisiaan kalenteriin. Ihmiset tulivat ja menivät, sitä mukaan tuoleja ja kuppeja kannettiin pöytään. Puheensorina, nauru ja musiikki täyttivät pihan päivä toisensa jälkeen, ihmiset olivat läsnä siinä hetkessä. Kaipaan sitä.

Hiki virtaa!

Tuuli puhaltaa lämmintä etelästä ja varjossa on ilta viideltä vielä +38'. Hiki valuu selkää pitkin paikallaan seistessäkin. Ajatuksen juoksu on tahmeaa ja liikkeet hitaita. Lihakset olisivat lämpimät suurempaankin koitokseen, mutta ei pysty. Ensimmäistä kertaa otin siestat riippukeinussa peltikatoksen alla ja odotan edelleen illan viilentymistä, jotta saisin palmut kaivettua maahan.

Päivällä kävin keräämässä kaktuksen pistokkaita, jotka istutan asiakkaan pihalle. Naarmuitta en selvinnyt, mutta hymy oli korvissa asti, olin lähes paikallisen taimistoviljelijän veroinen kasvien hankinnassa. Täällä kaktuksen pistokkaat otetaan luonnosta. Pistokas istutetaan kasvamaan ruukkuun tai suoraan maahan. Istutussyvyys riippuu pistokkaan koosta, suurin pistokkaistani oli 2,5m ja se vaati 75cm istutussyvyyden. Toki on myös kaktuksien viljelyä ja tuontia, mutta paikalliset kaktukset ovat kookkaita ja näyttäviä viherrakentamisessa sekä pärjäävät hyvin rannikon vaativassa ilmastossa ilman suurempaa huolenpitoa.

Kaktuksien lisäksi olen erityisen ihastunut paikalliseen tapaan käyttää hedelmäpuita viherrakentamisessa. Sitrus- ja oliivipuut muotoonleikataan joko palloiksi tai kiekoiksi. Pihoista ja puistoista löytyvät myös viikus, manteli sekä johanneksenleipäpuu, jonka hedelmät ovat loistava ravintolisä niin hevosille kuin kaneille. Viljeltynä sen hedelmistä valmistetaan carob uutetta tai jauhetta, jota käytetään elintarvike-, mauste-, tekstiili-, lääke- sekä kosmetiikkateollisuudessa.

Kysyin tänään, mikä on täällä yleisesti käytetty aloe, kun se on väriltään puhertava eikä vihreä. On kuulemma ihan perus aloe, mutta auringon määrästä ja kuumuudesta johtuen se muuttuu kesällä punertavaksi. Kyllä näillä keleillä punottaa yksi sun toinen!

Tekevälle sattuu

Työharjoittelu Viveros La Torressa on loppusuoralla ja jäljellä on osaamisen/ opitun tiedon näyttö. Arvioijana on paikallinen puutarhuri, joka kävi viikolla tutustumassa suunnittelukohteeseeni. Kohteenani on yksityinen piha, jota on tarkoitus asiakkaan toiveesta varjostaa sekä luoda näkösuojaa kasveilla. 

Eilen iltapäivällä sain kaikki tarvittavat materiaalit pihalle; maata, multaa, kaktuksia, kukkivia ja  yhden puun. Olemassa olevista kasveista aloe ja pari pientä jukkapalmua oli tarkoitus hyödyntää suunnitelmassa sekä varastossa olevat ruukut. 

Käytyäni kasvit ja suunnitelman vielä kertaalleen asiakkaan kanssa läpi, rupesin into piukassa heiluttamaan kuokkaa vanhassa istutusaltaassa, kunnes multakerroksen jälkeen oletettu savimaa kaivaessa muuttui kivisemmäksi. Olin kaivanut kuokalla vain 20cm itse maata, eikä mitkään hälytyskellot soineet korvantakana kun otin järeämmät työkalut käyttöön. Bang ja vesi suihkusi pitkin pihaa! Puutarhurin hommat vaihtuivat putkimiehen hommiksi. 

Suomessa, mihin ei missään nimessä olisi pitänyt luottaa, putket ovat 40-50cm maan alla ja ennen itse putkea kulkee varoitusnauha, jonka väristä voi päätellä mikä putki on tulossa vastaa. Kyselin kyllä talon piirrustuksia, mutta niitä ei kuulemma ole ja talon rakentanut mies oli jo vaihtanut hiippakuntaa. Illan hämärtyessä yöksi asiakas lohdutti, että tekevälle sattuu, huomenna jatketaan.

Puuarhuri paikallaan

Olen nyt reilun kuukauden seurannut paikallisten puutarhurien työtä ja asiakassuhteita. Olen täysin vakuuttunut, että Espanjassa puutarhurilla on yhtä tärkeä osa asukkaiden arjessa kuin talonmiehellä ennen meillä Suomessa.

Viveros La Torressa, jossa työskentelen, on Puutarhuri Lazarolla kaksi urbanizationia eli kaupunginosaa hoidettavana; Larrosa ja La Laguna. Lazaro sairastui vakavasti reilu kaksi viikkoa sitten ja oli sairaalassa hoidettavana. Minä ja kolleegani Jesus tuurasimme Lazaroa. Asukkaat huomasivat heti muutoksen ja kyselivät kovasti Lazaron perään - arjen rytmi ja jutustelut eivät soljuneet totutunlaisesti.

Lazaro palasi pari päivää sitten töihin ja jäin vielä hänen avukseen puistojen, puutarhojen ja katujen ylläpitotöihin. Asukkaat olivat mielissään, kun kuullessaan pensas- ja ruoholeikkurin näkivät "Chica Finlandesan" lisäksi Lazaron. Voi sitä kuulumisien vaihdon määrää, Madre Mia! Lazaron kylmälaukku täyttyi nopeasti kylmistä virvokkeista ja suklaasta, joita asukkaat kantoivat kilvan hänelle. Lazaro kertoi sairastelustaan ystävällisesti jokaiselle kyselijälle ja vitsaili, että olimmehan saaneet kasvit pysymään hengissä - minä sain puuhastella töiden parissa ihan rauhassa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoo, kukaan ei kysellyt mitään.

Vamos a comer!

Espanja on ehdottomasti ruoka maa. Täällä syödään viisi kertaa päivässä ja ruokailu on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. 

Aamiainen eli desayuno on kevyt, kuppi kahvia ja pala esim. patonkia jossa on oliiviöljyä sekä juustoa. Almuerto, joka osuu suomalaisittain lounaan kohdalle on runsaampi. Tyypillinen almuerto on tapaksia, pala espanjalaista tortillaa ja patonkia. Tapaksina tarjoillaan valikoima oliiveja, paistettua kanaa, pescaditos tai boquerones eli paikallista pientä kalaa mausteliemessä sekä paistettuja kasviksia. Comida on siestan aikaan klo 14-16:00, jolloin perhe kokoontuu yhteiselle aterialle täällä maaseudulla. Comida vastaa meidän lounasta. Se on runsas ja monipuolinen ateria, jonka päälle vedetään tunnin tirsat. Työt jatkuvat klo 17.

Jotta jaksaa illan töissä kello yhdeksään kymmeneen asti, espanjalaisilla on merienda, joka on kevyt välipala esim. toast ja olut kuuden seitsemän aikaa. Töiden päätyttyä kokoonnutaan taas ruokapöydän ääreen koko perheen voimin. Cena eli illallinen nautitaan usein ulkona. Guadamarin, Quesadan ja La Matan  alueella on loistavia ravintoloita, jotka tarjoavat niin paikallisia herkkuja kuin kansainvälisiä makuja. Ruokaa odotellessa nautitaan tapaksia patongin kanssa ja juodaan tinto de veranoa eli talon punaviiniä ja gaseosaa jäillä sekä sitruunalohkoilla. Täällä ei ehdi tuntea nälkää!

Maassa maan tavalla

Suomessa puutarhurin konkreettinen työ puistoissa, puutarhoissa ja pihoissa riippuu valtavasti roudasta, sen tulosta ja sulamisesta. Täällä Torreviejassa työskenneellään vuodet ympäri. Ainoa, joka saa puutarhurin kääntämään aamulla kylkeä on vesisade. 

Keli on ollut painostavan kuuma ja hikinen jo toista viikkoa, enteilee ukkoskuuroa. Viimeksi täällä on satanut helmikuussa ja luonto todellakin näyttää aamukasteesta huolimatta siltä. Katsoin ilmatieteen laitoksen ennustetta ja vettä lupaillaan torstaina kello 12-21 välillä 0,1mm tunnissa. Lämpötila tipahtaa pari astetta alle +30'. Jään jännityksellä seuraamaan, putoaako kolleegani hanskat ja lähdetään fiestalle odottamaan parempia kelejä.

Minulla on toki mahdollisuus siirtyä siisteihin sisähommiin joko Garden Centerin tai Naturfloriin. Guardamar on täyttynyt niin sisämaan espanjalaisista kuin ulkomaalaisista kesäasukkaista. Englanninkielen taitoinen apu otetaan mieluusti vastaan, kun moppi pysyy kädessä ja myyntityö sujuu. Palmujen istutus syvyydet ja säteet oli aluksi hakusessa ja täällä kesäkukkien kasteluohjeet ovat huomattavasti runsaammat kuin koto Suomessa. Harva asiakas ensi näkemältä ymmärtää, etten ole natiivi espanjalainen ja olen oppinut kukkaset hieman eri nimillä. Latinan kielisillä nimillä pärjäisi, jos ne vaan olisivat jääneet viime lukukautena päähän!

Kaikki ottaa aikansa

Kukapa ei tietäisi paikallista mañana kulttuuria. Työluvan saanti vei viikon vaikka papereiden piti olla kunnossa - ja olihan ne. Seuraava viikko meni katsellessa, odotellessa ja turisteja palvellessa. Eihän naiselle voinut raskaita puutarhurin töitä antaa. Naiset olivat perinteisesti Viveros La Torressa joko myynti, poiminta tai siivous hommissa, kunnes tuli suomalais likka, joka halusi tehdä kaikkea sitä mitä kolleegatkin!

Kolmas viikko espanjassa ja toinen viikko töissä alkoi jo avaamaan niin kielikantoja kuin asenteita muurista huolimatta. Työkavereistani kukaan ei puhu englantia. Sanakirjan ja sinnikkyyden avulla olen saanut jopa poliittista keskustelua aikaiseksi perus kuulumisten lisäksi. Työhön liittyvä sanasto alkaa olla hallussa niin espanjaksi, ranskaksi kuin englanniksi. Lähin kolleegani oli lapsuudessa puhunut äitinsä kanssa ranskaa ja se helpotti suunnattomasti alkua. Hän on myös innokas oppimaan englantia. Kielien kanssa syntyy hauskoja tilanteita päivittäin ja olemme saaneet nauraa makeasti. Esimerkiksi perus sana avaimet, llave-keys; Jesus, kolleegani huusi "Katri, kiss!" Minä "ajajaja, beso?" Jolloin kaikkien huomio ympärillä heräsi - mitä seuraavaksi tapahtuu! Lausumisen painottaminen muuttaa niin englannin kun espanjan kielellä asian merkitystä helposti. En enään koskaan sano "oh, sorry".

Verkko täällä Guardamarin alueella on harvassa ja se pätkii. Koko El Rasossa asumisen aika en saanut laitteita pelittämään. Perhe lähti eilen kotiin ja muutin tavaroineni Särkyneen pyörän karjatilalle, La Palmeraan. Täällä verkko toimii moitteettomasti! Vielä kun saisin kuvat siirtymään, ehkä huomenna.